Vittu, onko paskempaa kohtaloa ku olla sairaslomalla tälläisenä hienona viikonloppuna, ainoa vaan mikä ottaa päähän on se että oon sairaslomalla häntäluun murtuman takia. Ja se kyllä sattuu, ei voi istua kunnolla eikä maata kunnolla. Mahtavaa, ainoa mikä ei hirveästi satu on etukenossa seisominen, eikä sitäkään jaksa loputtomiin. Paska tuuri.

No, miten onnistuin se sitten murtamaan, se onki hauskempi tarina, olisi ollut sellainen kunnon kodak hetki, onneksi kenelläkään ei ollu kameraa siinä :D Olin pelaamassa tennista kaverini kanssa ja onnistuttiin lyömään yksi pallo vierässä olleen futiskentän aidan yli. No, pitihän sitä lähteä sieltä hakemaan ja kun portit olivat kiinni niin kiipeäminen aidan yli oli ainut vaihtoehto. Viimeeksi kiipeillyt aitojen yli intissä 4 vuotta sitten kun piti lähteä bundelle, joten se taito oli hieman päässyt ruostumaan. Pääsin aivan hyvin aidan päälle jos vähän liioitellaan. Toisella puolella laskeutuminen oli hankalempaa. Siinä oli sellainen iso musta roskis ja ajattelin ottaa siitä jaloilla tukea. Roskikselle oli sellainen 20 cm vielä matkaa kun hyppäsin siitä seinästä alas siihen, ja mitä kävi. Toinen jalka meni läpi kannesta ja toinen meni roskiksen ulkopuolelle ja minä tipuin suoraan jalkoväli edellä siihen roskiksen reunaan, ja se tekee muuten kipeetä. Kivekseni ei ole tuollaista kyytiä saanneet ikinä, eikä häntäluuni joka siinä rytäkässä paukkui. Oli tuo luultavasti hauskan näköistä, ja kaveriakin sattui siinä. Lähinnä kylläkin nauramisesta kylkiin. Tuli taas todistettua että tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.

Miten muuten tässä on mennyt, oikeastaan ihan hyvin, raskasta pohtia tätä oman elämän muuttamista, kun kerran ei tiedä mitä sitä haluaisi tulevaisuudessa tehdä. Opinnot alkavat lähestyä loppua, enään pelkkiä rästikursseja jäljellä ja lopputyö. Mitähän helvettiä sitä tekisi lopputyöksi, ei ole hajuakaan. Ja mitähän helvettiä sitä tekisi tuon jälkeen, ei ole hajuakaan. Elämä on hankalaa varsingin jos on rajotan määrä mahdollisuuksia.